Ahvenanmaa 2012


22.8.2012 Koijärvi

Polkupyöräretki Ahvenanmaalle 2012

Lähdin sunnuntaina 5.8.2012 Koijärveltä fillaroimaan kohti Ahvenanmaata. Tällä kertaa ajelin Forssan kautta, suuntana Turku. Kääntyessäni Turku - Hämeenlinna tielle, totesin jälleen kerran, voi v...  miten aina voi tuulla vastaan ja vielä tosi lujaa. Asennetta pitää nyt vaan yksinkertaisesti muuttaa, eikä aina kirota pärsätä ensimmäisenä "pikku" tuulen puhaltaessa vastaan. Olen usein sanonut, ettei vastatuuleen matkanteko ole sen raskaampaa, mutta matkantekoa se hidastaa. Pikku hiljaa veivasin vastatuulessa Turun suuntaan iloisin mielin.

Matkavauhti ei päätä huimannut n.15 km/h ihan hyvällä fiiliksellä. Yöpaikasta ei aavistustakaan, ajattelin jos en muuta keksi, niin menen Piikkiön uimarannalle yöksi. Samalla voisi pilata sen vakiopaikalla olevan karavaanarin päivän, jonka tehtävä on vahtia vesihanaa. Kolme vuotta takaperin otin tietämättömyyttäni karavaanarien hanasta vettä. Hyvä ettei miestä pitänyt alkaa liinaan käärimään, sillä sydänkohtauksen partaalla oli vesihanavahti. Kertoessani ottavani tästä hanasta parilitraa pulloihini vettä. Miten voi jaksaa vinkua jostain vesihanasta, ehkä ei muuta hommaa ole.

Paimion risteys häämötti, eikun sinne ja sieltä Piikkiöön. Teltta vaan pusikkoon jälleen pystyyn, vaikka päätin etten tänne enää tule. Aika kultaa muistot yöpaikan puuttuessa, väsyneestä hyvinsyöneestä karavaanarista. 108 km poljettuna, teltta pystyyn ja mereen uimaan. Nuotiopaikalla oli makkaranpaistajia. Itselläni myös paketti Vilhelm grillimakkaraa, jonka kaupasta juuri ostin muistaessani mahdollisuuden grillata. Nukuin yön aika hyvin, aamulla keitin trangialla kahvit ja tällä kertaa ilman mitään vesihana showta.

Matka jatkui kohti Kaarinaa, Paraista, Nauvoa / Pärnäisten satamaa jossa Lomanauvo Oy:n leirintäalue on. 85 km oli päivän etenemä. Parainen - Nauvo välinen pyörätie on yhä edelleen osittain santatie, pyörätie kiertää jokaisen nyppylän yli. Autotie on oikaistu, ajoinkin nyt autotiellä pahimmat kohdat.

Lomanauvosta otin telttapaikan, tarkoitus oli aamulla jatkaa kohti Korppoota Galtbyn satamaa. Laiva lähtee kohti Ahvenanmaata Långnäsin satamaa. Laivan lähtöaika oli klo 6,30 joka tarkoittaa, että pitäisi herätä klo 4,30. Laittaa teltta ja kamat aasinselkään. Veivata 10 km matka satamaan. Yöllä satoi vettä ihan kaatamalla, joka pysyi tällä kertaa teltan ulkopuolella. Olin hereillä klo 4,30 ja henkisesti latautunut koitokseen, mutta se ei ihan riittänyt. Ajatus likomärän teltan pakkaamisesta, sai mukavuus-sensorini jatkamaan nukkumista. Aamulla herättyäni otin käyttöön suunnitelman kaksi, jossa ajelen tuttua rengastietä ja tietysti suuntana Kustavi. Kustavista lähtee lauttoja paremmin tai ainakin niin kuvittelin.

Muuten suunnitelma oikein hyvä, mutta Mossalasta viimeinen lautta oli lähtenyt puolituntia takaperin. Jouduin jäämään Mossalaan yöksi, siitä leiripaikasta en välitä. Edellisellä käyntikerralla, kävin kysymässä Mossalasta. Miten pitkään joudun polkemaan, ennen seuraavaa campingia. Vastaus oli: "en osaa kyllä yhtään sanoa". Jouduin kertomaan rehellisesti, mitä mieltä olin vastauksesta. Tuntuu niin ihmeelliseltä, jos kulkee yksi ja ainoa tie eikä tiedä onko tien varressa yhtään leirintäaluetta, matkaa Kustaviin 25 km. Pitää elää kyllä melkoisessa umpiossa, jos tiedolta on jotenkin välttynyt. Akka luultavasti meinasi, jos ei kerro niin jään kilisyttämään hänen kassakonettaan, tosin erehtyi sillä kertaa. Tällä kertaa onnistui, koska lauttaa ei enää mennyt, sama akka taas vastassa. Puheeksi en kuitenkaan ottanut meidän edellistä tapaamista kolmen vuoden takaa. Mökkiyö maksoi 65 eur, summa oli vastenmielistä maksaa. Leirintäalueella luonnollisesti juottola jossa terassi. Minua ei häiritse juopuneiden jorina. Tässä tapauksessa jotenkin ärsytti, koska yhdellä juopuneella ei ollut muuta hoettavaa kuin "saanko hiukan puuttua keskusteluun". Kyseinen lause toistuu voimakkaana viiden minuutin välein, yöllä kahteen saakka, sen muun juopuneen märinän yli, kai se saakin hiukan ärsyttää. Lomalla luonnollisesti on oikeus jokaisella pitää hauskaa, toiset tykkää jauhaa samaa hokemaa tuntikausia.. toiset taas nukkua.

Aamulla herätys ja lauttarantaan. Lauttamatka kesti arviolta tunnin, maksoi 12 eur. Tämä on ainoa maksullinen väli rengastiellä (Mossala - Dalen). Vielä ennen kuin pääsee Kustaviin, on yksi puolentunnin lauttamatka (Iniö, Kannvik - Kustavi, Heponiemi). Kustaviin päästyäni, alkoi perinteinen yöpaikan etsiminen. Tällä kertaa yöpaikka löytyi helposti. Keskellä kylää on aittamajoitusta 60 eur yö, hinta sisältää aamiaisen. Mukava paikka yöpyä, lukuunottamatta aitan matalaa ovea, johon löin pääni ainakin kolme kertaa todella kipeesti.

Aamiaisen syötyäni lähdin ajelemaan lossirantaan, johon noin kahden kilometrin matka. Ihmettelenkin miksen voisi ottaa selvää, edes hiukan, miten ja mistä sinne ahvenanmaalle pääsee. Ahvenanmaalle menossa kuin suurempikin maailmamatkaaja, eikä mitään käsitystä yhdestäkään lautasta puhumattakaan aikatauluista. Ajattelin nyt kuitenkin mennä tuolla lossilla johonkin, kai siellä sitten aikataulut rannassa on. Poljin noin 10 km ja tulin Vuosnaisiin, Osnäs on lie sataman nimi. Tässä olikin infopiste ahvenanmaan matkailuun, mutta infossa ei tietenkään ristinsielua. Menin rantakuppilaan kysymään, sain neuvon, hyppäät sellaiseen lauttaan joka menee Åvaan. Laiva lähti noin tunnin päästä, täytyy sanoa etten ymmärtänyt kyllä yhtään. Unohdin tuon paikannimenkin ja jouduin menemään sen kysymään uudelleen. Tuntuu etten olisi milloinkaan aikaisemmin ollut liikkeellä näin laihoin eväin, mitä nyt olen. Odotellessa laivaa, tuli kaksi Forssalaista mökkiläistä hakemaan vettä. Kysäisin heiltä voisitteko yhtään jeesata, sillä nyt ei ole mitään "käryä" näistä laivasatamien nimistä. Kova hinku päästä ahvenanmaalle. Pojat alkoi vääntään ns. rautalangasta mallia, miten tää homma toimii ja toimiihan se. Åvassa kun pääset laivasta ulos, niin aikaa on 1 tunti polkea saaren toiseen päähän Tosholmaan, jonne matkaa 23 km. Tunnissa 23 km matka! Kyllä kai sen polkee, koska ei tuon pidempi matka ole. Laiva tuli, matka sujui hyvin. Jälleen eräs Forssalainen oli menossa laivalla mökilleen Jurmoon. Tunnin kestävä laivamatka meni nopeasti jutellessa. Åvaan tultuamme, totesin polkupyöräni olevan moottoripyörien takana ja pääsin ulos ihan viimeisten joukossa. Nollasin trippimittarin, lähdin polkemaan niin lujaa kuin ripakintuistani irtosi, 23 km matkaa ja vajaa tunti enää aikaa. Ajattelin, jos pystyn pitämään keskinopeutena 25 km/h niin ehdin ajoissa Torsholman satamasta klo 15.10 lähtevään laivaan. Jalat meni maitohapoille heti ensimmäisessä ylämäessä. Ajattelin, tää oli tässä. Loiva pitkä alamäki pelasti tilanteen, ripakintuissa riitti ruutia pitää noin 40 km/h nopeutta yllä aika pitkän pätkän. Polkupyörän mittari näytti alkumatkan keskinopeudeksi hiukan yli 25 km/h. Hyvät mahdollisuudet ehtiä, puolet matkasta jo poljettuna. Maantiellä alkoi tietyö alue. Levittivät uutta ölijysoraa vanhan päälle. Pääsin levityskoneesta ohi vauhtia hiljentämättä, mutta levitetty ölijysora oli aurinkoisena päivänä niin pehmeätä, että polkupyöränrengas painui siihen. Painuminen pudotti vauhdin noin 15 km/h, vaikka kuinka koitti sotkea. Uutta ölijysoraa oli useampi kilometri, joten se siitä, en ehdi enää. Keskinopeus putosi aika tavalla, mutta uusi ölijysora loppui ja pääsin taas veivaamaan noin 25 km/h. Tie kääntyi jyrkästi oikealle ja satamaan pari kilometriä enää matkaa, nyt vastatuulessa. Satamaan päästyäni, laiva näkyi vielä. Laiva oli lähtenyt noin 5 minuuttia takaperin, tiesi laiturilla kalastavat kertoa. Katselin viisaana laivan aikatauluja rannassa ja totesin seuraavan laivan lähtevän Hummelvikkiin klo 21.00 ja perillä Hummelvikissä klo 23.20. Tuohon aikaan perillä Ahvenanmaalla, silloin on täysin pimeää ja kaikki paikat kiinni. Yleensä satamassa on koppi, jossa voin päivän valkenemista odotella. Istahdin oikein perseelleni, mietin miten tämän lähes kuuden tunnin odottelun käyttäisin.

Paikalle tuli romaanimies, joka menossa Ahvenanmaalle iltalaivalla. Kyselin häneltä oliko tuossa 23 km pätkällä leirintäaluetta. Koitin ehtiä laivaan, en juuri katsellut ympärilleni ja siitä huolimatta myöhästyin klo 15.10 lähteneestä laivasta muutaman minuutin. Selvisi, että leirintäalueelle matkaa noin 10 km samaa tietä josta tulin. Kauppaan matkaa n.2.5 km. Romaanimies kertoi minulle koko reissun hauskimman jutun. Mies kertoi tehneensä koko ikänsä TÖITÄ, mutta polvi petti, eikä työnantaja ottanut häntä enää TÖIHIN polven parannuttua. Mies ei kuitenkaan ollut katkera, koska sai TYÖeläkettä Suomesta sekä Ruotsista. Ihan mannemaisella pokerinaamalla esitettynä, juttu oli niin hauska, että minun oli lähdettävä ennen nauruun repeemistä. Poljinkin iloisin mielin kauppaan ja ostin HK:n sinistä paketin, pistelin sen menemään kylmänä sinapin ja coca-colan saattelemina. Satamaan en voi mennä takaisin, manne tulee kuitenkin kertomaan lisää tarinaa pitkään kestäneen TYÖuran kolhuista ja vastoinkäymisistä. Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset tilannetta. Kovat TYÖhalut, eikä saa painaa enää pitkää päivää.

Fillaroin yöksi Brändön leirintäalueelle, johon matkaa arviolta n.10 km. Telttapaikka 8 eur, ei ainakaan hinnalla ollut pilattu. Aamulla takaisin satamaan klo 8.05 lähtevään laivaan. Heinäsirkat piti läpi yön kovan sirkutuksen. Lähiteltassa olevan "juoppohullun" hermo petti sirkkoihin. Heräsin yöllä huutoon "vitun heinäsirkat olkaa nyt helvetti hiljaa" Äänenpainosta puuttui luultavasti uskottavuus, koska sirkat jatkoivat soittoaan. Aamulla klo 6.00 ylös, teltta pakettiin ja menoksi taas kohti tuttua Torsholman satamaa. Satamassa yllätys yllätys, manne, joka ei ollutkaan mahtunut iltalaivaan. Kertoi nukkuneensa satamassa "omassa" autossaan, varmistaakseen pääsyn laivaan ensimmäisenä. Kertoi myös, että hän ohitti kerran aikaisemmin koko autojonon tuossa lauttojen välissä 23 km matkalla, eikä mahtunut lainkaan laivaan vaikka tuli satamaan ensimmäisenä. Takana tulleet siitä huolimatta mahtui:D. Manne meinas, että siitä saa erikoiskunniamaininnan kun oikein helvetisti koheltaa/etuilee saaren kapealla tiellä. Laivan päälikkö antoikin palkinnoksi paalupaikan seuraavaan laivaan, johon sai odotella muutaman tunnin:DD Menetelmä poistaa kivasti kiireen ja autoletkan ohitustarpeen. Käyttäisivät vaan menetelmää enemmän, sillä on se sellaista koheltamista lauttojen välissä. Polkupyörällä liikkuvan on syytä kerätä luunsa tiensivuun autojonon vastaantullessa, kahta rinnan.

Laivaa satamassa odotellessa katselin erään miehen ottavan pyörän autostaan ja siihen myös peräkärryn perään.

    

Mies tuli laivajonoon odottamaan. Tapani mukaan oli mentävä "utelemaan" minne matka. Mies oli matkalla Maarianhaminaan äitiään moikkaamaan, tuliaiset oli polkupyörän perässä olevassa kärryssä. Minulle mukava yllätys siinä mielessä, että olen ollut koko ajan ulkona kuin lumiukko. Matkasuunntelmani on ollut aika heikko tai voisi sanoa rehellisesti, ettei sitä ole olemassakaan. Yhdenkään paikan nimeä Kustavista eteenpäin en etukäteen vaivautunut selvittämään, sen kyllä huomasi. Miten voi katsoa aikatauluja, jos ei tiedä saarien nimiä... satamien nimistä puhumattakaan, päästäkseen ahvenanmaalle... ei mitenkään on yksinkertainen vastaus. Mies tunsi saariston ja Ahvenanmaan. Pyöräilin samaa matkaa miehen kanssa Hummelvikin satamasta Maarianhaminaan saakka, alkumatkaa lukuunottamatta. Matka n.50 km sujui rennolla meiningillä, poikkeiltiin kahvilla jne.. Päivä kuluu liian nopeasti sellaisen ihmisen kanssa, joka on tehnyt tai tekee muutakin kun käy seitsemästä neljään töissä, syö joka päivä samanlaiset eväät ja vielä aina samassa järjestyksessä.. vuodesta toiseen.


Maarianhaminaan päästyämme mies näytti mistä löydän leirintäalueen. Gröna Uddens camping löytyi ja kysäisin mitä pieni mökki maksaa. Mökkejä ei ollut yhtään vapaita, sillä mantereelta tullut urheiluseura oli varannut ne kaikki. Mökki olisi maksanut 90 eur/vrk siis aika hintava. Otin telttapaikan joka maksoi 16 eur. Leirintäalue oli erittäin siisti, mikä harvinaista. WC / suihkutiloja myös oikeesti siivottiin, eikä vaan tarkistettu siisteyttä, mikä monissa paikoissa on tapana. Maksan kyllä ihan mielelläni siisteydestä.

Aamulla (La 11.8) herättyäni ihmettelin mikä jono vastaanotossa oli. Aamupalaa siellä tarjoiltiin ja itsekkin menin jonoon. Aamupalan rahastajaa ei näkynyt missään, ajattelin kai sieltä sitten tulee kunhan kiireiltään ehtii ja söin siinä kaikessa rauhassa muiden kanssa. Syötyäni yritin maksaa, mutta umpiruotsalaisen kanssa ei oikein kieli taittunut. Jaksoin vaan kummastella miten nyt voi olla niin v...n vaikeaa ottaa raha tuosta aamiaisesta, kun 20 eur seteliä hänelle tyrkytin. Pyysin jeesiä ja ongelma selvisi. Aamupala oli jo maksettu, mutta ei minulle vaan urheiluseura oli tilannut leirintäalueelta itselleen tilaustyönä aamiaisen. Maksoin 7 eur, en tiedä menikö raha urheiluseuralle jolle se olisi kaiketi kuulunut, koska heidän aamupalaa iloisin mielin söin. Toisena aamuna menin myös aamiaiselle, kysyin joukkueen valmentajalta luvan ja maksoin 7 eur aamupalan valmistajille. Osaan kyllä aina olla munaamassa itseni, toisaalta enhän voi tietää kun usein aamupalaa tarjoillaan.

Lähdin ajelemaan fillarilla Maarianhaminaan, joka on mielestäni hieno kaupunki. Aikaisemmin en ole käynyt, vaikka on näin lähellä. Maarianhaminan keskustassa on oikeastaan yksi vilkas katu, muut sitten aika rauhallisia. Molemmilla reunoilla on satamat, toinen satamista lähinnä huviveneille ja toinen isoille risteilyaluksille. Huvivenesataman puolella on iso museoalue josta saa venepaikan, vain vanhaa merenkulkua kunnioittava vene/laiva. Lasikuitujahdin omistajan ei kannata haaveilla alueen laituripaikoista. Museoalue on katsomisen arvoinen purjelaivoineen. Alueella menee päivä helposti, jos aihe vähänkin kiinnostaa.

Laivaravintolat on aika hintavia ruokailupaikkoja, 27 eurolla joutui vielä nälkäisenä lähtemään laivasta.

Katsomassa kävin myös pientä huoltoasemaa ST1 jossa vain yksi mittari pihassa ja lautarakenteinen hyvin pieni rakennus.



     

    


Mielenkiintoista, miten voi vielä nykypäivänä edes harrastuksena harjoittaa "liiketoimintaa" näin vaatimattomalla tasolla. Huoltamolla on vain yksi mittari josta saa bensiiniä. Bensiiniä saa kyllä oikein tosissaan myydä, jos siitä hiukankin aikoo tienata. Ihmisten halu tankata itse autonsa automaateista, on siirtänyt kaikki myyntikatteet ölijy- yhtiöiden omille tileille. Aikaisemmin oli paljon huoltoasemia joissa myytiin vain polttoaineita ja autotarvikkeita, työntekijälle pystyi maksamaan vielä palkankin polttoaineen myynnistä. Tänä päivänä huoltoasema on sama kuin ruokakauppa, autotarvikkeita sieltä ei saa, leipäpussi ja särpimet löytyy vaivatta.

Yrittäjänä minua kiinnostaa hyvin paljon tällaiset asiat ja siksi kävin jututtamassa huoltamon yrittäjää. Yrittäjä on hyvin palveluhenkinen ja voisin sanoa hänen jopa nauttivan mielenkiinnosta huoltamoa kohtaan. Kysyin luvan saanko ottaa muutaman kuvan, vastaus oli myöntävä. Yrittäjä pahoitteli "pahvilaatikkovuorta" jota ei työkiireistä johtuen ole ennättänyt siivota. Yrittäjä tankkasi asiakkaan auton, asiakas antoi rahan pihalla ja mies kipaisi hakemassa vaihtorahat sisältä. Pärjäämisen ja elämäntavan salaisuutena saattaa hyvinkin olla pitkä perinne sekä palvelu (perustettu 1956) Asiakas tulee tankkauttamaan autonsa, hänet huomioidaan ja samalla voidaan vaihtaa pikaiset kuulumiset. Halvimman hinnan perässä juokseva asiakas, ei todennäköisesti kuulu vakioasiakkaiden joukkoon. Yrittäjä kaivoi esiin vanhoja mustavalkoisia valokuvia, joista hän mielellään esitteli historiaa. Kielimuuri haittasi sujuvaa keskustelua. Ymmärsin yrittäjän isän aloittaneen autokorjaamolla toimintansa, autokorjaamossa olisi ollut 15 asentajaa töissä. Toiminta karkasi kuitenkin käsistä ja ajautui konkurssiin. Isä jatkoi yritystoimintaa huoltoasemayrittäjänä, jota nyt tämä toinen polvi pyörittää perinteiseen vanhanajan tyyliin.

Bensiinin hinnat La 11.8.2012
95E 1.77 eur
98E 1.84 eur

Minulla heräsi miestä kohtaan suuremmoinen kunnioitus, johtuen ehkä siitä, että itse lähes 25 vuotta yrittäneenä tiedän mitä helvettiä on elämä laskukasan keskellä lähes "perseauki". Rahapula estää jopa loman pitämisen, jota huonoina aikoina eniten kaipaisi. Kiinnitin huomioni huoltamoyrittäjän kirjoituspöytään, jossa valtavat kasat papereita. Paperikasoja on niin paljon, ettei pöydässä ole yhtään tyhjää työtilaa. Mieleeni tulikin ajatus, ettei paperityöt taida ola elämän suurinta huumetta. Kuvastakin voi päätellä, ettei kysymyksessä ole vuoden paperit, vaan vähintään kymmenen vuoden. Paikka ja yrittäjä on kyllä nähtävyys, se on todettava täydellä kunnioituksella. Puu joka kasvaa rappujen alta, kertoo yrittäjän positiivisesta elämänasenteesta, eikä pikku jutut aiheuta stressiä. Puu ei ole kasvanut puoliksi portaille vuodessa eikä edes kahdessa. Miksi sitä poistaisi, koska se ei häiritse.:D
Saamieni tietojen mukaan miehestä on tullut ylellä dokumentti, joka olisi kiva nähdä.

La 11.8 oli pakko mennä myös turisti infoon varmistamaan laivojen aikataulut, paikka johon pyöräilen laivaa odottamaan on lähes selvä (Långnäs) Aikataulu jonka tullessa laivalta sain vaatii hiukan tarkennusta. Laivan lähtö Långnäsista sunnuntaina 12.8 klo 18.00 ja perillä Korppoon Galtbyssä klo 23.05 

Su 12.8  Herättyäni, aamupala onkin nyt myöhemmin. Urheiluseura oli eilen juhlatuulella ja jostain kumman syystä haluavatkin nauttia aamupalan myöhemmin. Urheiluseuran pojat taisi olla kaikki musiikki miehiä, vaikka tuo nuotilleen laulu olikin hiukan hakusessa. Laulujen sanat eivät myöskään vaatineet älykkyyden osalta Mensan jäsenyyttä. Osa porukasta lähti kävelemään n.klo 24.00 Maarianhaminan keskustaan päin ja lauloivat samalla vittuu vittuu vittuu... yleensä en myötähäpeä, mutta kyllä nyt mannersuomalaisena hävetti urheiluseuran puolesta. Maarianhaminalaiset saattavat jopa miettiä, millaiset olosuhteet mantereella on nuorten kasvattamiseen, jos tulos on tuota tasoa. Aamupalalla ei laulu raikunut, vaikka koitin kehua miten kauniisti laulatte ja vielä ihan nuotilleen valmentajan sanoittamaa laulua. Valmentaja ei kuitenkaan halunnut paukutella henskeleitä laulun sanoittajana. Lomalla ollessani laulaminen ja muu hauskanpito ei minua haittaa. Päin vastoin kiva katsella ihmisiä joilla on aidosti kivaa, mutta laulujen sanoituksessa saisi käyttää hiukan enemmän mielikuvitusta:D

Yöllä klo 00.30 ihan pimeimpään aikaan lasketteli moottoripyörällä hiiren hiljaa saksalainen nuorimies kohti telttailualuetta. Teltta-alueen reunassa oli pieni syvennys josta nuorimies ei jaksanut isoa moottoripyörää työntää yli, vaan joutui laittamaan pyörän käyntiin. Naapuriteltan väki luuli kai maailmanlopun tulevan, oli siellä sellainen sählinki ja kävivät vielä antamassa MP-miehelle ihan henkilökohtaisen palautteenkin, josta en ymmärtänyt sanaakaan. MP-mies laittoi pimeässä teltan pystyyn, tyyliin pikapystytys. Aamuyöstä alkoi satamaan vettä oikein miehekkäästi. Aamulla sateen loputtua, katselin miehen telttaa, kun päällikangas oli ihan vinossa ja sisäteltta näkyi joka sivulta. Sympatiat olivat kyllä miehen puolella, sillä olen itse luvattoman usein kastunut enemmän teltassa sisällä, kuin mitä sen ulkopuolella olisi kastunut. MP-miehellä kävi nyt samalla tavalla. Päällikangas keräsi veden ja lorotti sen kaiken sisäteltan verkkokankaan läpi sisälle, josta se ei mene pois koska teltan pohja on pitävä ja kaukalonmallinen. Miehellä ei kuivaa vaatetta ollut, mutta onneksi aurinkoinen päivä tulossa. En tiedä olenko vahingoniloinen, vai miksi se on vaan aina yhtä hauskaa kun toinen teltassaan kastuu. Itse säästyen lähes ensimmäisen kerran täysin kuivana. Luulen miehen jatkossa kiinnittävän huomion teltan pystyttämiseeen, sillä hänellä oli kallis hyvä teltta. Hän ei viitsinyt laittaa yhtään kiilaa maahan ja roiskasi vaan päälikankaan kiinnittämättä sitä. Kastuminen oli täysin oma valinta, luuli kai ettei sadetta tulisi.

Teltan kuivuttua pakkasin kamat ja lähdin vielä kylälle pyöräilemään. Ajelin ristiin rastiin pitkin Maarianhaminaa. Aikaa oli reilusti klo 18.00 lähtevään laivaan ja matkaa Långnäsin satamaan vain 29 km. Ilma oli aurinkoinen, mutta pilviä aika tavalla. Ajellessani satamaan päin tuli muutamia sadekuuroja. Muutama kilometri ennen satamaa olisi ollut päätieltä poiketen kauppa ja jotain majoitus ym.. tarjontaa. Ajattelin käydä ensin satamassa ja sitten lähteä käymään katsomassa kaupan ja muut palvelut. Satamaan päästyäni tuli vettä suurin piirtein vaakasuoraan kovan tuulen saattelemana, satamassa oli asiallinen odotustila jonka valtasin.


Aikaa oli vielä reilusti laivan lähtöön, eikä mitään käsitystä mihin menisin nukkumaan seuraavaksi yöksi. Laivan pitäisi olla klo 23.05 Galtbyn satamassa. Ajattelin jos varaisin mökin Lomanauvosta, mutta miten mökin avain, vastaanotto on silloin kiinni. Soitin lomanauvoon, lupasivat laittaa mökin avaimen postilaatikkoon josta voin sen noutaa saavuttuani, mennä aamulla maksamaan mökin jonka hinta 40 eur/vrk. Laiva Galtbyn satamaan saapui klo 23.15 ja tietysti ihan pimeää. Pyörän valot luonnollisesti kotona, koska en suunnitellut yöpyöräilyä etukäteen, enkä edes osannut ajatella sitä mahdolliseksi, sillä "matkasuunnitelmani" piti olla täysin pettämätön:D Matkaa satamasta Lomanauvoon 10 km, yksi lossi vielä ennen sitä ja lossin kulkemisesta yöaikaan ei taas mitään käryä. Pimeys oli täydellinen. Silmän totuttua maantien valkoiset reunaviivat kuitenkin näkyi. Liikennettä ei ollut, koska autot jotka laivasta tuli menivät jo menojaan. Veivasin taas minkä koivista sain irti, pelkona, jos lossilla on kuitenkin aikataulu ja se on autoille suunniteltu. Laivasta tulleet autot oli samassa lossijonossa, sain ajaa suoraan lossiin.

Lomanauvo on heti lossin jälkeen, ehkä 100 metriä matkaa lossilta. Valkoinen postilaatikko hohti rakennuksen seinässä, kuin kultainen hammas. Mökin avain sekä käsin piirretty kartta, joka vielä kopiokoneella kopioitu odotti laatikossa. Homma näytti täysin voitetulta, kun karttaa avaimenperässä olevalla taskulampulla katselin. Todellisuudessa asia ei kuitenkaa ollutkaan ihan niin selvä. Lomanauvon mökit on pitkin metsää, metsässä kulkee kapeita teitä ristiin rastiin, eikä valoilla ole elvistelty. Alueella vain muutama valo, lukulamppua vastaavia valoteholtaan, eli ei voida puhua mistään valon juhlasta. Onneksi avaimenperässä oli edes led-valo, joka näytti sinertävää valoa noin puolenmetrin ympyrän maahan osoitettaessa. Mökin etsintä ei oikein tahtonut onnistua, kunnes löysin mökin jossa ei ollut autoa pihassa. Tuo sen on oltava. Menin mökin pihaan ja koitin etsiä sen seinästä numeroa, niin johan alkoi koira haukkua julmetusti mökin sisällä. Vaikka auto puuttuu mökin pihasta niin asia ei ole sama kuin tyhjä mökki. Koiraa en ollut vuokrannut joten väärä mökki. Yksi pariskunta heräsi kun etsin led lamppuni kanssa oikeaa mökkiä, pariskunta kömpi teltasta ulos ja yritti auttaa. Heillä oli yhtä huonot valolaitteet. Sanoin heille, että menen nukkumaan suihkutilojen terassille ja odottamaan päivän valkenemista. Mökin löysin ihan vahingossa, mökki oli ihan suihkutilojen vieressä sen verran metsässä ettei valoni sitä erottanut, vaikka kartan mukaan jo aikaisemmin siitä kohdasta etsinkin. Nukkumaan pääsin vasta yhden jälkeen yöllä.

Ma 13.8 Aamulla kävin hoitamassa mökin maksun ja varasin vielä toisenkin yön. Ahvenanmaan matkailu on niin rankkaa hommaa, että pakko välillä huilata:D
 
Päivä kului ihan laiskotellen laivasatamassa, olin ns. katselemassa töitä "pthyi". Katselin kun Utö:n laivaa (Eivor)lastattiin, patsastelin pitkin laiturialuetta ja juttuseuraa riitti. Meri ja merenkulku vaan kiehtoo, päivän saan vaivatta kulutettua laivasatamassa, ei tuota pienintäkään ongelmaa. Polkupyörä porukkaa on aika tavalla vieläkin liikkeellä vaikka eletään jo elokuuta.

  

Kaupassa kävin Korppoossa, matkaa 27 km kertyi kauppareissusta.

Ilta tuo pyöräporukkaa ja muutakin porukkaa leirintäalueelle aika paljon. Nuotiopaikalle ei meinaa sopia makkaraa paistamaan, sillä väkeä on. Seurasin sivusta erästä keskustelua johon en ottanut mitään kantaa, huomioni kiinnittyi kuitenkin erääseen mieheen josta sain käsityksen, että hän olisi ollut komennushommissa jossain lähellä olevalla työmaalla. Kertoi asuneensa viimeiset 10 vuotta Turussa. Mies oli varsinainen maailmanmatkaaja, sellaista kolkkaa ei ollut jossa hän ei olisi käynyt. Tunsi maailmalta yhden sun toisen ihmisen tai oli vähintäänkin tavannut. Asunutkin oli monessa eri maassa. Keskustelu liukui jotenkin Turkuun jossa mies toimi taas tapansa mukaan varsinaisena asiantuntijana. Porukasta alkoi joku pähkäillä, että kumman tien varressa on Lieto. Turku - Tampere vai Turku - Hämeenlinna tämä asiantuntija- maailmanmatkaaja hiljeni täysin syystä, että hän ei ollut kuullutkaan sellaisesta paikasta kuin Lieto. Littoisen hän tietysti taas tunsi kuin omat taskunsa. Asia alkoi ärsyttämään niin paljon, että oli avattava suunsa. Totesin miehelle, että on se nyt kumma, tiedät ympäri maailman joka kolkan etkä todellakaan tiedä, että Lieto on noin 20 km päässä Turusta. Olet asunut vielä Turussa puheittesi mukaan viimeiset 10 vuotta. Nuotiopaikalla tuli ihan hiljaista, sanoin vielä kannataisiko aloittaa tutustuminen omaan kotikaupunkiin ja aloittaa Turun ympärillä olevista pikku kunnista ja kaupungeista. Siirtää tuo koko maailman haltuunotto hamaan tulevaisuuteen. Itseäni harmitti ja hävetti kun avasin suuni, mutta en pystynyt pitämään turpaani kiinni. Nolostutti vielä kun ihmiset hetken hiljaisuuden jälkeen nauroivat pöhnäpäissään, ihan suoraan sydämmestään sellaista juopon hekotusta. "Turku- asiantuntija" lähti nukkumaan, kertoi vaan aamulla olevan aikaisen herätyksen. Mikä tarve on aina jonkun veivarin alkaa loistamaan tiedoillaan. Tietoa ei kuitenkaan ole olemassakaan, mutta kun ei pysty kyseenalaistamaan oman tiedon puuttuessa. Tuokin ukko olisi saanut olla viisas asiantuntija, jos ei olisi alkanut Turku tiedoillaan loistamaan, ne tiedot kun pystyy kyseenalaistamaan liian moni oltaessa Turusta 70 km päässä Nauvon Pärnäisissä. Melkoinen pässi koko äijä.

Ti 14.8 Menin aamukahville Lomanauvo Oy:n vastaanottoon. Kurkku aika kipeä, päätin ottaa vielä yhden yön lisäaikaa mökissä. Parantelin kurkkua ja huilasin, illalla kävin nuotiopaikalla paistamassa makkaran. Pyöräilijöitä tuli taas uusi kattaus, josta eroittui kolme nuorta. Tyttöset olivat päättäneet polkaista myös rengastietä pätkän vuokratuilla polkupyörillä, joissa satulatkin oli aivan väärällä korkeudella. Lonkkua tytöt joi ruokajuomaksi ja vähän kai muutenkin, saattoi olla aika ankea aamu edessä. Kertoivat ettei ole juuri polkupyörällä ajaneet, saattoi kyllä hyvin arvata. Harva kokenut pyöräilijä hankkii itselleen kankkusen, jos aamulla lähtö polkupyörällä muutaman kymmenen kilometrin matkalle. Tytöt ei niin tosisaan pyöräretkellä olleet. Nuoria on kuitenkin paljon pyöräilemässä rengastiellä, jotka oikeasti myös ajavat niillä pyörillään. Ulkomaalaisia nuoria on myös yllättävän paljon, kulkevat aika isoissa ryhmissä.

Ke 15.8 Lomanauvo jää taakse, suuntana Parainen. Kurkku on kipeä ja aivastuttaa vähän väliä. Pyöräilykunto ei ole paras mahdollinen, mutta Paraisille koitan päästä. Aikaisemmin en ole tiennyt, että Paraisilla on myös leirintäalue. Solliden Camping josta otin yöpaikakseni mökin, joka maksoi 60 eur. Leirintäalue on ihan siisti ja toimiva. Itse kun en ole mikään kielinero, niin mielelläni kuuntelen sujuvaa suomenkieltä. Usein tulee mieleen kebab, kun vuokraa mökkiä tai varaa telttapaikkaa. Ihan hyvä kun tekevät töitä, mutta itse en vaan pidä siitä etten saa suomessa sujuvaa palvelua suomen kielellä maksajan roolissa.

Toiset ne rakastavat puhua englantia suomessakin ja miksei jos molemmat osapuolet sen hyvin hallitsevat. Haluavathan ihmiset laulaa karaokeakin englanniksi, vaikka eivät osaa laulaa edes suomeksi yhtään nuottia oikein, makuja on vaan niin monenlaisia. Onhan se ihan järkyttävä kokemuksena, ihminen jolla ei pienintäkään sävelkorvaa.. englanninkieli samaa tasoa, laulaa "naulapäässä" englaniksi karaokea ja luulee olevansa englanniksi laulava Kari Tapio.. miettikää.. Ei helvetti, alko soimaan päässä kun aurajokivarressa sellaista syödessäni jouduin kuuntelemaan. Putkassa vietetty yö betonilattialla olisi ollut mieluisampi vaihtoehto. Voi olla, että olen kateellinen toisen karaoke-esityksestä "latinan" kielellä:DD Oli miten oli.. nimmaria en kuitenkaan pyytänyt. Entä jos olisin mennytkin pyytämään nimmarin, niin olisinkohan saanut välittömästi kestoraybanit vai nimmarin. Veikkaan kuitenkin vain tumman luomen.

To 16.8 Paraisten keskustassa vielä muutama kierros ja sitten suuntana Turku. Matkalla tosiretkimies poikkeaa retkilounaalle Hesburgeriin, söin oikein burger salaatin ja isot ranskalaiset.
 

Kyyläilin ihmisiä odotellessani syötävää. Tuli mieleen taas sama vanha vitsaus, miksi nuo salaattia syövät on kaikista pyöreimpiä ihmisiä. Salaatin ei pitäisi pyöristää, vastaavasti nuo hampurilaisia syövät ovat hyvin hoikkia ja hampurilaisten pitäisi juuri pyöristää. Jotenkin ristiriitainen tilanne kuitenkin koska itsellä on keskivartalolihavuutta ja syön juuri nytkin pihvejä ja ranskalaisia.

Turku, miten ihana kaupunki Aurajokivarsineen. Muutama vuosi sitten pyöräilin myös näillä nurkilla ja silloin menin Ruissaloon telttailemaan. Ruissalo ei ollut minun juttuni. Silloin jos pitää ostaa grillauspuutkin erikseen, niin saa olla. Rahastaa saa, mutta kaupungin omistama leirintäalue ja ymmärtääkseni sitä vielä myös pyörittävä, niin pitääkö kiskoa viimeinen hinta ihan kaikesta. Silloin kun siellä viimeksi yövyin, oli heinäkuu ja moni Turkulainen lapsiperhe tuli sinne ihan lastensa kanssa yleisellä bussilla telttaileen. Kaikilla ei ole varaa autoon, mutta kai heidänkin lapsilla on oikeus kokea telttailun riemu, vuotavassa teltassa (Taas kun mainitsin sanan vuotava teltta niin hymyilyttää, mitä hauskaa siinä nyt oikein on, pitää sitäkin vielä ruotia) jota isukki koittaa epätoivoisesti muovilla peitellä. Ruissalossa telttailu on perhetelttailuna aivan liian kallista. Muistaakseni minulta kun yksin olin kiskottiin 25 eur/vrk, mutta siinä taisi olla joku korttipantti samassa vessan oveen, jonka sai kortin palautuksen yhteydessä takaisin. Nelihenkinen tai suurempi perhe saa jo mökin samalla hintaa, mutta telttailun riemut sateella jää vallan kokematta. Koitin tarkistaa Ruissalo Campingin sivuilta hintoja, mutta sivut ei toimi.
Voi voi kun tää mun juttuni paisuu kuin Huhtasen Markon hernekeitto, jossa kattila täytettiin kokonaan turpoamattomilla herneilla. Valmista soppaa tulin niin paljon, että kävi lainaamassa naapureilta muutaman kattilan.

Tällä kertaa etsin majatalon. Kyselin ihmisiltä majoituspaikkoja, pitää kyllä ihmetellä miten huonosti tuntevat kotikaupunkinsa. Monikin tykkää asua vähän suuremmassa kaupungissa ja tuntee siitä vaan yhden korttelin, eikä kunnolla edes sitä. Jutussa aikaisemmin käsittelin vähän samaa asiaa, eli kotikaupunki tuntemusta. Majatalon kuitenkin löysin läheltä Aurajokivartta, mutta siellä ei ollut vapaata. Fiksuntuntuinen mieshenkilö neuvoi minut Hostelli BORE nimiseen museolaivaan. BORE on turunlinnan kohdalla aurajoessa uiva laiva. Laiva on rakennettu vuonna 1960 ja liikennöinyt aluksi Turku - Ahvenanmaa - Ruotsi väliä. Laiva seilannut väljemmillä vesillä aina vuoteen 2010 saakka nimellä m/s Kristina Regina. Eläkepäiviään nyt viettävä Bore nimettiin takaisin alkuperäiseen nimeen ja maalattiin alkuperäisiin väreihin. Laivassa on käytetty liikaa puuta eikä se läpäise nykyvaatimuksia turvallisuuden suhteen. Hostellina ja hotellina kelpaa varsin mainiosti. Boressa on sekä hostelli ja hotelli. Hostelli on Turun kaupungin omistuksessa. Hostellissa maksaa yö 49 eur sisältäen aamiaisen sekä aamusaunan. Laivan hyteissä on WC / suihku, lakanat ja pyyheliinat sisältyy myös hintaan. Tykkäsin olla laivassa ja tutkia Turun nähtävyyksiä. Torstaina tultuani menin illalla jo kaupungille katsomaan mitä tapahtui taiteidenyössä. Meininki oli hyvin positiivinen, jota ennalta en olisi osannut odottaa. Liikkeellä oli yllättävän paljon jo elämää nähnyttä väkeä.

Perjantai 17.8 Turunlinna oli nukutun yön jälkeen seuraava kohde, jossa olin käynyt viimeksi kansakoulun neljännellä luokalla. Käyntien välissä aikaa kulunut 38 vuotta, muistissa oli vain yksi asia edellisestä käynnistä. Kyynerpään kuoppa ikkunalaudassa, joka oli kulunut vangin kyynärpäästä hänen katsellessaan ikkunasta ulos rakastettuaan, sekä puulattiassa jalkojen kuluttamat montut istuessaan sängynreunalla. Muistikuva oli niin vahva, että pyysin oppaan viemään katsomaan kulumia. Muistikuvani poikkesi vain jalanmonttujen sijainnin osalta. Pitää taas todeta miten voi muistaa 10 vuotiaana todetun asian, joka ei ole tuon ihmeellisempi. Voihan se olla nuorenpojan mielestä niin ihmeellinen asia, että miten voi muka kyynärpää kuluttaa puuhun kuopan. Tai miten kauan vanki on oikeesti joutunut istumaan ja miksi. Opas ei ollut mun mieleen, opas kertoi lähinna vuosilukuja jotka minua ei kiinnosta sen enempää kuin 38 vuotta takaperin edellisellä käynnillä. Oppaalla oli ikävuosien tuomaa työkokemusta sen verran takana, ettei hän välttämättä edes tiedä vuosilukujen löytymistä internetistä vuonna 2012 koska nettiä ei ollut linnan rakennus ja laajennus vuosina 1200 luvulla.

Lauantai 18.8 
Ostin rannakkeen Turun merenkulkumuseoon, ranneke maksoi 16 eur ja sillä pääsi varsinaiseen merenkulku- museoon sekä kaikkiin museolaivoihin, laivoja on 5 kpl Aurajoessa. Boressa on museoaluetta komentosilta, jossa kaikki paikoillaan. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Yhdelle päivälle varsin paljon katsottavaa, jos asioihin hiukankin paneutuu. Itse katsoin laivat tarkkaan, mutta merenkulkumuseo jäi lähinnä läpi kävelemiseksi.

Sunnuntai 19.8
Niistin nenää taas ahkerasti ja piti jo lähteä ajelemaan kotiinpäin. Uusikaupunki olisi ollut seuraava kaupunki jos tuo flunssa ei olisi iskenyt. Päätin huilata vielä päivän ja lähteä joko jatkamaan retkeä tai kotiin päin. Viihdyin liian hyvin Turussa, tulin torstaina eikä aika vieläkään yhtään pitkää.

Maanatai 20.8.2012
Lähdin fillaroimaan kotiin päin, vauhti on ihan pois. Päätin kuitenkin ajella  kotiinpäin pikku hiljaa. Ajelin Liedon kautta, koska en ole vaivautunut jälleen ottamaan selvää, meneekö Tampereelle lähtevän moottoritien vieressä pyörätie. Ajelin reittiä Turku, Lieto, Liedon AS, Aura, Loimaa, Humppila, Matku ja (Koijärvi =koti)

Matkalla poikkesin Loimaan keskustassa syömässä. Vanhan Savikukko "räkälän" edessä oli joku alan harrastaja, ei nyt ihan vielä puistokemisti, mutta sinne päin. Kysyi minulta mihin matka, mistä tulossa, jäin tapani mukaan sanalle joka oli virhe. Alkoholin arkikäyttäjä on ihan perseestä, ei voi muuta sanoa.
Mies kysyi, mistä olin tulossa, vastasin Turusta ja Koijärvelle menossa. Alkoi heti, et varmasti ole Turusta polkenut tähän asti, matkaa tulee Turusta sentään 90 km.(80km) En meinaa tähän jäädäkkään yöksi, vaan tarkoitus polkaista vielä noin 40 km lisää. Sanoin, että olen polkenut useamman kerran lähes 200 km päivässä, enkä nyt pidä tätä niin ihmeenä. Niin kauan jaksoi äijä inttää, että kerroin miksi se tuntuu hänen mielestä ihan mahdottomalta matkalta.
Kerroin, etten minäkään pysty enää ryyppäämään 7 päivää viikossa, mutta sinä pystyt koska olet jo vuosia sitä harjoitellut. Minä olen sitten taas harjoitellut tätä pyöräilyä, eikä meidän edes tule olla mestareita toistemme vahvoilla osa-alueilla.. riittää kun hallitsemme sen mitä päivittäin teemme.

Lähdin ajelemaan Humppilaan päin, matkalla ajattelin miksi, miksi täällä eteläsuomessa on kaikki viheltäjät.

Pohjois- suomessa viime kesänä pyöräillessä, en muista yhtäkään tämäntyylistä lähestymistä. Päinvastoin, kaikki jotka tuli itse juttelemaan oli aidosti kiinnostuneita. Lapissa sekä Norjan- lapissa on oikeita pyöräilijöitä, ehkä suhtautuminenkin on parempaa

Saariston rengastiellä on paljon sellaista sakkia, jotka tuovat pyörän autolla Nauvoon ja polkevat siitä Pärnäisiin 13km, sitten istutaan naulapäässä Lomanauvossa ja lauletaan karaokea. Polkupyörällä ei jakseta polkea edes autolle takaisin. Rengastiekierros on markkinoitu joka miehen ja naisen pyörälenkiksi. Ehkä syy löytyy siitä.

Humppilan lasitehtaalle poikkesin kahville, se maistuikin oikein makoisalle. Loimaalla jäi kahvit väliin kun alkoi veettää se tenuäijä. Humppilasta lähdin hiekkatietä Matkuun päin, tie oli myllätty täysin sekaisin. Ajoin  n.3 km ja sitten soitin Kirsille, joka tuli hakemaan autolla viimeiset 20 km. Pari kilometriä kun olisin vielä polkenut niin tie olisi jo parantunutkin, mutta kun en tiennyt. Luulin, että koko matka noin 10 km:n pätkä. Tuli sentään 110 km poljettua flunssaisenakin, ihan hyvä määrä.

 

- Aika 5.8 - 20.8.2012
- Poljettua matkaa kertyi 710 km

T-jussi

www.facebook.com/J.Rosenstrom

www.matkukuus.com/talonmies

www.matkukuus.fi/kauppa